JOHANN SEBASTIAN BACH: JOHANNES-PASSIO Passiolla on kirkollisessa perinteessä monisatavuotinen historia. Jo varhai- seen kirkolliseen perinteeseen kuului kärsimystekstien resitoiminen hiljaisella viikolla. Luonnollinen kehitys johti siihen, että kertomuksen eri roolit saivat vähi- tellen uusia musiikillisia ilmaisukeinoja draamallisuuden kohottamiseksi. Var- haisissa passiosävellyksissä kertojan eli evankelistan osuuksista saattoi vastata lauluryhmä tai kuoro. Nykyisen passio- käsityksemme mukainen passio, jonka kehityksen huippuna Johann Sebastian Bachin (1685–1750) passiot ovat, on peräisin vasta 1600-luvulta. Passio on luonnollisesti aina sävellyksenä nou- dattanut rakenteellisesti ja sisällöllisesti oman aikansa ihanteita ja uskonnolli- sia näkemyksiä. Uskonpuhdistuksen jälkeisen ajan luterilaisiin passioihin liittyi elementtejä tuon ajan uskonkäsityksistä ja pietistisistä ihanteista. ”Minä-käsitys” astui vähitellen ”me-ihanteen” edelle. Musiikillisesti uuteen passiokäsitykseen voidaan liittää neljä tunnusmerkkiä: sävelletyt ja osittain dramatisoidut resi- tatiivit, seurakuntakoraalin käyttö, joka tosin sinällään oli jo vanhempaa perua, Raamatun ulkopuolisten tekstien ja lyrii- kan käyttö, sekä soittimien mukaanotto ja niiden aseman korostuminen. Näille elementeille myös Bach loi tiettä- västi viisi passiota, joista vain kaksi on säilynyt täydellisinä: Johannes- ja Mat- teus-passiot. Bachin passioissa Raamatun teksti on ajalle tyypillisistä lisukkeista huolimatta keskiössä. Koraalien käyttö aikalaisten teoksiin verraten on sen sijaan vahvaa. Johannes-passion 11 ja Mat- teus-passion 13 koraalia tuovat Raamatun
kertomuksen lähelle kuulijan omakoh- taista kosketuspintaa. Passion liturgista lähtökohtaa ei sovi myöskään unohtaa — kaksiosaisen teoksen välissä oli saarnan paikka. Bach sävelsi Johannes-passion tultuaan Leipzigin tuomaskanttoriksi vuonna 1722. Teos esitettiin ensi kerran luultavasti vuonna 1723 tai 1724. Seuraavassa versiossa vuonna 1725 säveltäjä korvasi alku- ja loppukuorot suurilla koraaliosilla, joista alkukuoroksi tarkoitettu O Mensch, bewein siirtyi myö- hemmin Matteus-passion ensiosan lop- pukuoroksi. Tuomaskanttori muokkasi teosta useissa myöhemmissä esityksissä ja palasi lopulta monien muutosten jälkeen ensiversioon. Tosin viimeinen muutostyö jäi Bachilta kesken. Matteus-passioon verrattuna tarjoaa Johannes-passio intiimimmän ja jopa rohkeamman näkökulman pääsiäi- sen sanomaan. Niin teoksen rakenne kuin esittäjäkoneistokin ovat erilaiset. Matteus-passion kaksoiskuoron ja -orkesterin vastapainona esittäjistö on yhtenäinen. Matteus-passion lukuisten ja laajojen aarioiden ja ariosojen tilalla Johannes-passio tarjoaa intiimimmän ja tiiviimmän näkemyksen. Matteus-passion sävellajien symboliikalle nojaava suunni- telmallisuus puuttuu. Molemmat passiot perustuvat kuitenkin tarkalle arkkiteh- toniselle rakenteelle. Tarkempi tutkimus löytää molemmista runsaasti niin mate- maattisiin suhteisiin kuin erilaisiin vertaus- kuviin perustuvaa symboliikkaa. Kultainen leikkaus erilaisine käännöksineen näyt- telee tärkeää osaa kokonaismuodossa. Tärkeintä on kuitenkin loistelias musiikki. Mestarin nerokas kädenjälki ei jätä ketään kylmäksi suuren draaman keskellä. Seppo Murto
Made with FlippingBook - Online magazine maker