L´Estate
Kesä
Allegro non molto ”Sotto dura Staggion dal Sole accesa Langue l’ huom, langue ’l gregge, ed arde il Pino; Scioglie il Cucco la Voce, e tosto intesa Canta la Tortorella e ’l gardelino. Zeffiro dolce Spira, mà contesa Muove Borea improviso al Suo vicino; E piange il Pastorel, perche sospesa Teme fiera borasca, e ’l suo destino;” Adagio - Presto - Adagio ”Toglie alle membra lasse il Suo riposo Il timore de’ Lampi, e tuoni fieri E de mosche, e mossoni il Stuol furioso!” Presto ”Ah che pur troppo i Suo timor Son veri Tuona e fulmina il Ciel e grandioso Tronca il capo alle Spiche e a’ grani alteri.”
Voi hellekesä luonnon nujertaa ja polttaa metsän, karjan, ihmisparat. Vain linnut auringossa ahertavat. Shh! Käki kukkuu, kyyhky kujertaa ja tikliperheen vesaa laulattaa. Yht’äkkiä tuo tuuli enteet pahat: puhurit linnunlaulun vaientavat. Nyt kohtaloaan paimen vaikertaa.
Hän katsoo pilvenlonkaan lähestyvään, ja paarmat, herhiläiset säestää, kun vasamillaan kyntää maata syvään
Ukkonen! Taivaan palkeet repeää! Lyö raekuuro viljaan, vehnänjyvään, niin ettei korren kortta pystyyn jää.
L´Autunno
Syksy
Allegro ”Celebra il Vilanel con balli e Canti Del felice raccolto il bel piacere E del liquor de Bacco accesi tanti Finiscono col Sonno il lor godere” Adagio molto ”Fà ch’ ogn’ uno tralasci e balli e canti L’ aria che temperata dà piacere, E la Staggion ch’ invita tanti e tanti D’ un dolcissimo Sonno al bel godere.” Allegro ”I cacciator alla nov’ alba à caccia Con corni, Schioppi, e canni escono fuore Fugge la belua, e Seguono la traccia; Già Sbigottita, e lassa al gran rumore De’ Schioppi e canni, ferita minaccia Languida di fuggir, mà oppressa muore.”
Syys sadon antaa. Sitä juhlistaa, kun väki tanssimaan käy viulun tahtiin. Pian juhlijoista petiin kellahtaa ne, jotka liikaa luotti maltaan mahtiin. Yö viilenee ja kylä levon saa. Myös Pellon Pekon loiut sammuu sahtiin. Se monet unten maille johdattaa, vie toiset aamutuimaan riistajahtiin: soi torvet! halli haukkuu! aseet raikaa! Pian saakoon otus haavojansa nuolla! Ei koirat saaliille suo lepoaikaa, ja peto, rehkittyään, uupuu suolla. Kun kintereillään ruudin räiske kaikaa, se tietää jo: on tullut aika kuolla.
Made with FlippingBook - Online magazine maker