Idyllinen ensiosa hämmästyttää hiljai- sella nyansoinnillaan. Beethoven ei korota ääntään juurikaan forten ylitse, fortissimo on jo harvinaisuus. Erikoi- suuksia ovat myös perusmotiivin runsas toisto muuntumattomana ja harmonisen rytmin tavaton hitaus; molempia har- rastetaan suorastaan minimalistisissa mittasuhteissa. Kohtaus purolla on kirvoittanut alan auktoriteeteilta sellaisiakin komment- teja, kuten ”laiska”. Laiskuus on tässä musiikissa ehdottomasti tarkoituksel- lista: sonaattimuodon rajoja koetteleva suosikkitaitteiden kertailu ja viivyttelevä yksityiskohdilla herkuttelu luovat rau- hallista purotunnelmaa. Veden solinan kuvailu aaltoilevalla säestyskuviolla ja osan lopun pakolliset lintuäänet – sata- kieli, viiriäinen ja käki – ovat osa Beet- hovenin musiikillista kuvastoa. Tanssillisen kolmannen osan trio sisäl- tää kuuluisan kyläorkesterikohtauksen maalaistanhuineen. Riemu katkeaa kuitenkin lähestyvään myrskyyn, jossa pasuunat astuvat ensi kertaa esiin kaat- osateen kuvaajana ja patarummut esiin- tyvät ukkosenjyrinänä. Huippudramaatti- nen myrskykohtaus ei kuitenkaan ole se usein mainittu ylimääräinen viides osa, vaan johdanto finaaliin, jonka alussa tummat pilvet alkavat väistyä lyyristen puhallinmelodioiden myötä; klarinetin ja käyrätorven jodlaavat kuviot saavat kuulijan uskomaan F-duurin olevan maailman ihanin sävellaji. Efekti muis- tuttaa Beethovenin viidennen sinfonian finaalin suurenmoista triumfia, joskin keinot ja perustunnelma tuskin voisivat poiketa enemmän toisistaan. Pekka Miettinen
JAN SÖDERBLOM Jan Söderblom (s. 1970) on paitsi kapel- limestari myös utelias viulisti. Taiteilijoi- den esittelytekstejä, kuten tätä, Söder- blom usein vierastaa. Tyytykäämme siis toteamaan, että hän on mies paikallaan – tämä seikka ei meriittejä listaamalla muuksi muutu. Illan ohjelmasta hän toteaa: ”Vivaldin ja Beethovenin lähtö- kohdat ovat yllättävän samankaltaiset, ja kumpikin teos tuntuu omakohtaiselta. Ne ovat laajoja musiikillisia freskoja, jotka muistuttavat ihmisen pienuudesta luonnonvoimien edessä. En voi kuin ihmetellä, miten nämä kaksi herraa ovat onnistuneet tuottamaan niin tunnistet- tavia kuvia ja hekumallisia kiitollisuu- den tuntemuksia – vain raapustamalla musteplänttejä paperille! Kun Vivaldin huumori on usein jopa disneymäistä, Beethoven pysyttelee romantiikan ajan ylevässä hengessä. Intohimoisena vuo- denaikojen ja luonnon ystävänä näiden esittäminen on fantastista, jopa lapselli- sen inspoiroivaa. Vuodenkierto saa elää meissä kaikissa edelleen!” Jaani Länsiö
Made with FlippingBook - Online magazine maker