LUDWIG VAN BEETHOVEN: SINFONIA NRO 6 Historiallista konserttia Wienissä
Ohjelmallinen idea ei ollut Beethovenin oma eikä millään tavoin uusi. Nykyään unohduksiin jäänyt saksalaissäveltäjä Justin Heinrich Knecht mainosti 1784 uusinta sinfonista luomustaan Le port- rait musical de la nature (Musiikillinen luonnonkuvaus). Teos sisälsi maalais- maiseman kuvauksen, myrskykohtauk- sen ja kiitoksen Luojalle rytinän lakattua. Pari kolme tahtia tätä sävellystä riittää selittämään, miksi Knecht on unohdettu ja miksi Beethoven onnistui saman aihe- piirin käsittelijänä perusteellisesti mullis- tamaan musiikillista maailmankuvaa. Musiikin kuvaileva ote tai luonnonai- heet olivat tuttuja jo barokin aikana. Tunnettuja esimerkkejä tästä ovat tietysti Vivaldin Vuodenajat tai Händelin Messias-oratorion Pastoraalisinfonia . Vastaavia ideoita on myös Haydnin oratorioissa Luominen ja Vuodenajat , jotka olivat jo lähellä Beethovenin aikaa. Pastoraalisinfoniassa Beethovenin uutuuksia olivat ”ylimääräinen” viides osa, hitaan osan linnunlaulu ja scherzon kyläorkesteri. Hän myös huomautti, että ”kuka tahansa, joka vähänkään tuntee maalaiselämää, voi ilman pitkiä selos- tuksia päästä selville säveltäjän tarkoi- tuksista”. Beethoven kuvataan usein äkeäksi erakoksi syventymässä luonnoksiinsa kynttilänvalossa, sekavan ja pölyisen nuottipinon keskellä. Hänen tiedetään kuitenkin rakastaneen ulkoilmaelämää ja pitkiä, rauhallisia kävelyitä Wieniä ympäröineissä metsissä taskussaan nuottipaperilehtiö, johon hän saattoi tal- lettaa uusimpia ideoitaan. Beethovenin rakastamat luonnonäänet ja maalaismai- semat ovat kaikki läsnä Pastoraalisinfo- niassa .
22.12.1808 voisi kutsua musiikilliseksi teräsmieskilpailuksi. Ohjelmisto oli nykynäkökulmasta katsoen giganttinen: Ludwig van Beethoven johti kyseisenä iltana kantaesityksinä viidennen ja kuudennen sinfoniansa, soitti neljän- nen pianokonserttonsa, johti Glorian ja Sanctuksen C-duuri-messusta sekä konserttiaarian Ah! Perifdo , improvisoi pianolla ja esitti loppuhuipennuksena nopeasti kokoon kyhäämänsä Fan- tasian kuorolle, pianolle ja orkesterille . Mikäli yleisö olisi saanut nauttia nykyi- senkaltaisista hienoista käsiohjelmase- lostuksista, olisi Beethovenin kommentti kuudennen sinfonian osalta voinut olla tällainen: Pastoraalisinfonia. Tunnelma- kuvaus, ei niinkään maisemamaalaus. 1. osa: Iloisten tuntemusten herääminen maaseudulle saavuttaessa. 2. osa: Koh- taus purolla. 3. osa: Maalaisihmisten lys- tikäs yhdessäolo. 4. osa: Ukkosmyrsky. 5.osa: Paimenlaulu; iloiset ja kiitolliset tunteet myrskyn jälkeen. Vaikka Beethoven ei ollut kaksinen kynämies – oikeinkirjoitus ja pilkkusään- nöt horjuivat – hän yleensä tarkoitti, mitä kirjoitti. Siksi Beethovenin sanat on syytä ottaa todesta ja uskoa hänellä olleen hyvät perusteet partituuriin liittä- milleen kuvauksille ja erityisesti ilmauk- selle ”tunnelmakuvaus, ei niinkään maisemamaalaus”. Todennäköisesti hän halusi ennakoida sinfoniasta nousevaa polemiikkia; vuonna 1808 sinfonioilla ei ollut tapana kuvata postikorttimaisemia tai rajuilmoja.
Made with FlippingBook - Online magazine maker