JOHANN SEBASTIAN BACH, ORK. MATTHEW HALLS: SUITE OF SINFONIAS Matthew Halls, illan kapellimestari, on valinnut konsertin avausnumeron Johann Sebastian Bachin (1685–1750) kirkkokantaattien instrumentaaliosista. Koska kantaatteja on säilynyt noin kaksisataa, vaihtoehtoja on riittänyt. Valinnassa on painottunut osien yhteen- sopivuus, mutta myös Hallsin omat mieltymykset ovat vaikuttaneet: hän on kuvaillut näitä kappaleita kauneimmaksi musiikiksi, mitä Bach on säveltänyt. Valtaosa kantaattien soitinosista tunne- taan otsikolla Sinfonia . Niiden tehtävänä on toimia teosten johdantoina tai sisäi- sinä välisoittoina. Tarkoituksena on joh- datella kuulijat teoksen tunnelmaan ja vahvistaa kirkkopyhän liturgista sävyä. Soitinkappaleet tuovat esiin Bachin monipuolisuuden ja taidon kierrättää; monet sinfonioista on sovitettu aiem- mista konsertoista tai kamarimusiikkite- oksista. Bachin tavaton työtaakka – yksi kantaatti viikossa viiden vuoden ajan – on toki myös pakottanut harrastamaan varhaisempien teosten uusiokäyttöä. Otsikolla ”Sinfonia” varustetut soitin- osat avaavat usein sävyltään juhlallisia teoksia. Monet niistä ovat sovituksia Bachin aikaisemmin säveltämistä kon- sertoista. Vaatimattomammin ”sonaa- teiksi” nimetyt osat ovat enimmäkseen peräisin Bachin varhaisilta Mühlhause- nin (1707–1708) ja Weimarin (1708–1717) kausilta. Niitä Bach käytti lyhyempinä instrumentaalisina johdantoina.
Der Himmel lacht! Die Erde jubilieret (Taivas nauraa! Maa riemuitsee) BWV 31 on kirkkokantaatti, jonka Bach sävelsi ensimmäistä pääsiäispäivää varten. Kantaatti on peräisin Bachin Weimarin kaudelta ja kantaesitettiin 21.4.1715. Tanssilliset rytmit ja juhlalliset trumpetit ennakoivat sävyltään h-mollimessun BWV 232 Gloria-osaa. Soitinnus tässä sinfoniassa on harvinaisen komea. Viisiääniset puupuhaltimet ja kuusiää- ninen jousiosuus on orkestraatioltaan poikkeuksellinen. Äänessä ovat kolme trumpettia, patarummut, kolme oboeta, tenorioboe, fagotti, kaksi viulu-, sello- ja alttoviulusektiota sekä basso continuo. Ich steh mit einem Fuß im Grabe (Sei- son toinen jalka haudassa) BWV 156 on kirkkokantaatti, jonka Bach sävelsi Leipzigissä kolmatta loppiaisen jälkeistä sunnuntaita varten. Kantaatti esitet- tiin ensimmäisen kerran mahdollisesti vuonna 1727. Se tunnetaan erityisesti avaussinfoniasta, jossa orkesterin solis- tina on oboe. Sinfonia on todennäköi- sesti peräisin varhaisemmasta oboekon- sertosta. Bach sovitti sen myöhemmin osaksi f-molli-cembalokonserttoa BWV 1056. Bach sävelsi kirkkokantaatin Falsche Welt, dir trau ich nicht (Valheellinen maailma, en luota sinuun) BWV 52 Leipzigissä. Kirkkopyhän aiheena oli 23. sunnuntai helluntaista, ja evanke- liumitekstinä oli Matteuksen kertomus verorahoista: ”Antakaa keisarille mikä keisarin on, ja Jumalalle mikä Jumalan on”. Ensimmäisen esityksen, joka oli soolokantaatti sopraanolle, Bach johti 24. marraskuuta 1726. Kantaatti alkaa orkesterisinfonialla useiden Leipzi- gin kauden (1723–1750) myöhäisten kantaattien tapaan. Tässä tapauksessa kyseessä on musiikki, joka tunnetaan
Made with FlippingBook - Online magazine maker