parhaiten ensimmäisen Brandenbur- gilaisen konserton avausosana. Tämä käyrätorvien ja oboeiden hallitsema konsertto-osa muistuttaa sinfoniaa BWV 1046a ilman violino piccoloa. Sen olete- taan olevan kyseisen Brandenburgilai- sen konserton varhainen versio. Pekka Miettinen
ettei tyyli vastannut aikansa modernim- pia ihanteita. Bruchin tyylillisenä läh- tökohtana pidetään Mendelssohnia ja saksalaista kansallisromantiikkaa yleen- säkin. Hän hyödynsi eräissä teoksissaan myös eri maiden kansanmusiikkia. Bruch aloitti ensimmäisen viulukonsert- tonsa kehittelyn jo 19 vuoden ikäisenä. Vasta vuosia myöhemmin hän yhdisti ideat ja luonnokset kokonaisuudeksi, ja teos valmistui esityskuntoon noin yhdeksän vuotta ensimmäisten hah- motelmien jälkeen. Konsertto kuultiin ensimmäisen kerran huhtikuussa 1866 Koblenzissa säveltäjän johdolla. Solis- tina taituroi Kölnin Gürzenich-orkesterin konserttimestari Otto von Königslöw. Säveltäjä ei kuitenkaan ollut teokseen täysin tyytyväinen, ja aloitti pian esi- tyksen jälkeen sen harkitun muokkaa- misen. Tähän työhön Bruch sai houku- teltua myös tunnetun viuluvirtuoosin ja -pedagogin Joseph Joachimin, jolle Bruch myös omisti lopulliseen muotoon saatetun konserton. Itsestään selvästi Joachim otti harteilleen uuden version odotetun ensiesityksen. Jo tämän konserton perusteella voi todeta, että Bruch oli rehti romantikko, joka valoi teoksiinsa kosolti lämmintä tunnetta ja miellyttävää melodisuutta. Eräistä teoksen piirteistä voi myös pää- tellä, että Bruchilla oli jo varhain koke- muksia laulu- ja kuoromusiikin sävel- täjänä. Se, että teos on pysynyt tiiviisti ohjelmistoissa aina valmistumisestaan lähtien, ei ole ihme, onhan sen melodiat usein syvempiä ja ilmeikkäämpiä kuin monissa muissa hänen teoksissaan. Etenkin konserton hidas osa on hieno näyte Bruchin kauniisti ja omaperäisesti laulavasta melodiikasta. Hannu Kivilä
MAX BRUCH: VIULUKONSERTTO NRO 1 Saksalainen Max Bruch (1838–1920) oli varsin ahkera ja monipuolinen musiikki- mies, jonka nimi on tosin jäänyt elä- mään jälkipolville ainoastaan muutaman sävellyksen myötä. Bruchin lahjakkuus havaittiin jo hänen ollessaan vasta alun toisella kymmenellään: ensimmäisen sinfoniansa hän oli kirjoittanut 14-vuoti- aana, ja samoihin aikoihin hän osoitti tai- pumuksia myös maalaustaiteessa. Elä- mäntyönsä Bruch suoritti arvostettuna musiikinopettajana ja kapellimestarina pääasiassa tärkeissä musiikkikeskuk- sissa eri puolilla kotimaataan. Bruchin viimeinen kiinnitys oli Berliinin musiikki- korkeakoulun sävellysprofessuuri, jota tehtävää hän hoiti vuosina 1901–10. Bruchin laaja sävellystuotanto sisältää teoksia lähes kaikilta vokaali- ja soitin- musiikin alueilta. Hän kirjoitti helposti omaksuttavaa, teknisesti moitteetto- mana pidettyä melodista musiikkia, jonka arvostusta tosin hieman vähensi jo 1800-luvun lopulta alkaen mm. se,
Made with FlippingBook - Online magazine maker