ANTONIN DVORAK: SINFONIA NRO 8 Antonín Dvořák (1841–1904) nousi kansallisilla aiheillaan Bedrich Smeta- nan jälkeen tšekkiläisen taidemusiikin tärkeimmäksi kehittäjäksi. Dvořák oli kuitenkin voimakkaasti sidoksissa perinteeseen ja hänen musiikissaan yhdistyivät wieniläisklassikkojen, Wag- nerin sekä erityisesti läheisen ystävän Brahmsin vaikutus ja tšekkiläinen kansanmusiikki eheäksi kokonaisuu- deksi. Alfred Einstein kirjoittaa musiikin- historiassaan Dvořákin olevan kaikista kansallisista säveltäjistä puhtain ja välit- tömin muusikko. Ihmisenä Dvořák oli mutkaton ja tavallinen, mikä heijastui myös hänen musiikissaan. Dvořák ei pyrkinyt luomaan musiikinhistorialle uutta suuntaa, vaan sävelsi enimmäk- seen tunteidensa ja sydämensä äänen ohjailemana. Kahdeksannen sinfoniansa työstä- misen Dvořák aloitti syksyllä 1889. Hän oli erinomaisessa luomisvireessä ja teoksen aiheet olivat paperilla jo muutaman viikon kuluessa. Menestyk- sekkään ensiesityksen säveltäjä johti Prahan kansallisen teatteriorkesterin edessä helmikuussa 1890. Partituuri julkaistiin Dvořákin neljäntenä sinfo- niana, vaikka tosiasiassa se oli jo hänen kahdeksantensa. Sinfoniasta pidettiin paljon myös mm. Englannissa, missä säveltäjä vieraili useita kertoja ennen Yhdysvaltoihin siirtymistään. Vuonna 1881 Dvořákille myönnettiin Cambridgen yliopiston kunniatohtorin arvo, ja vihkimisen yhteydessä hän johti kahdeksannen sinfoniansa. Tästä syystä teosta nimitetään joskus ”englantilai-
seksi” sinfoniaksi. Dvořákin hyvä ystävä ja kollega Brahms hieman kritisoi teok- sen joitakin hajanaisia ja katkonaisia aiheita, mutta toisaalta säveltäjän tar- koitus oli työstää ideoita uudella tavalla, koska ei halunnut käyttää sinfonioissaan aina samanlaista muottia. Oli miten oli, kahdeksas sinfonia on jäänyt elämään ennen kaikkea luontevan musikantti- suutensa vuoksi. Teoksen jokaisesta tahdista henkii Dvořákille ominainen välittömyys ja teeskentelemättömyys. Hannu Kivilä
Made with FlippingBook - Online magazine maker