EINOJUHANI RAUTAVAARA: SINFONIA NRO 1
mitään tekemistä oikean säveltaiteen kanssa. Toki jotkut modernistisemmin suuntautuneet kriitikot olivat kuulemas- taan haltioituneita. Pääosin kielteinen kritiikki oli säveltäjälle tuttua jo ensim- mäisen konserton jälkeen. Kantaesityk- sen jälkeen konserton nuottimateriaali tuhoutui vallankumouksen aikana ilmeisesti tulipalossa, ja Prokofjev rekonstruoi teoksen parhaansa mukaan ulkomuistista vuonna 1923. Tämän version ensiesitys koettiin Pariisissa seuraavan vuoden toukokuussa. Konsertto on yleisilmeeltään melko raskas. Sen sävelkieli pohjautuu pitkälti perinteisiin ratkaisuihin ja neliosainen rakenne on selkeä. Hämmennystä on saattanut aiheuttaa aikoinaan musiikin vastakkaiset piirteet: aggressiivisia, motorisia ja riitasointuisia hetkiä tasapai- nottaa monet lyyriset tuokiot. Ensiosan pääteema ja finaalin toinen teema ovat helposti mieleen jääviä, ja ne ovat selvästi yhteydessä venäläisen musiikin syviin virtauksiin. Ensimmäinen osa tunnetaan myös monumentaalisesta ja erityisen vaativasta kadenssistaan. Scherzossa voi kokea ikiliikkujamaista energiaa, intermez- zoa on kuvailtu mm. expressionistis-bar- baariseksi konemusiikiksi. Finaali kokoaa yhteen aikaisempien osien erilaisia tunnelmia. Pianistien vakio-ohjelmistoon kuuluvista konsertoista Prokofjevin toinen on edelleen yksi tekni- sesti haastavimmista. Säveltäjä itse uskoi, että konsertto on ainakin solistin kannalta kiintoisampi kuin muut neljä konserttoa. Sinfonia Lahden ohjelmistossa kon- sertto on nyt seitsemättä kertaa – ensimmäisen kerran se kuultiin Lah- dessa vuoden 1963 tammikuussa. Hannu Kivilä
Einojuhani Rautavaara (1928–2016) lue- taan yhdeksi kansainvälisesti tunnetuim- mista suomalaissäveltäjistä. Rautavaa- ran ura sai vauhtia hänen voitettuaan 1954 amerikkalaisen Thor Johnson Contest –sävellyskilpailun vaskipuhal- timille kirjoittamallaan sävellyksellä A Requiem in our Time. Varsin tuotteliaan sävellystyön lisäksi Rautavaara ehti toi- mia myös mm. Käpylän musiikkiopiston rehtorina, sekä vuodet 1976–90 Sibeli- us-Akatemian sävellyksen professorina. Rautavaaran varsin laaja ja monipuoli- nen tuotanto sisältää mm. useita ooppe- roita, kahdeksan sinfoniaa, sekä tusinan verran konserttoja. Viidennen sinfonian ja Thomas-oopperan myötä Rautavaara löysi 1980-luvun puolivälissä vakaan musiikillisen olotilan sekä lopullisen sävellystyylinsä. Siihen vaikuttivat mm. yksityiselämän tasapaino ja modernis- min hylkääminen. Rautavaaran ensimmäisen sinfonian sävellystyö alkoi joulukuussa 1955 New Yorkissa, ja päättyi hieman kesken- eräisenä seuraavan vuoden elokuussa Tanglewoodissa, New Yorkin ja Bos- tonin välimaastossa. Rautavaara käytti sen jokaisessa neljässä osassa tunnus- motiivina erästä oman ”Three Sonnets of Shakespeare” –teoksensa aihetta. Säveltäjä totesi myöhemmin, että tässä sinfonian ensiversiossa oli paljon pateettisuutta, maailmantuskaa ja iro- niaa, musiikillisena taustavaikuttajanaan selvästi Šostakovitš. Sinfonian ensiesi- tys kuultiin jo vuoden 1957 tammikuussa Helsingissä RSO:n konsertissa Nils-Eric
Made with FlippingBook - Online magazine maker