Konserttojen kolossi
KEV Ä T 2 0 26
Käsiohjelma
TE R VETUL O A SI N FONI A L A HDEN KON S ERTTII N !
Hiljaisuus nostaa musiikin siivilleen Klassisen musiikin laaja dynamiikka ulottuu hyvin hiljaisista jaksoista vaskien ja lyömäsoitinten pauhuun. Siksi sinfoniakonsertissa musiikille annetaan aina häiriötön mahdollisuus tavoittaa kuulijat eri puolilla salia. Rento keskittyneisyys on omiaan myös usein pitkien musiikillisten kaarien seuraamiseen. Kuvaaminen Kuvien ja lyhyiden videoiden jakaminen sosiaalisessa mediassa on myös orkesterin etu, ja siksi kuvaaminen omaan käyttöön on sallittua aplodien aikana ja ennen ensimmäisen teoksen alkamista. Muuna aikana kuvaaminen on kielletty. Kun jaat videoita tai kuvia voit käyttää tunnistetta #SinfoniaLahti! Aplodit oikeaan aikaan Aplodit ovat osa konsertin vakiintunutta koreografiaa. Lahdessa niillä on tapana toivottaa tervetulleeksi lavalle ensin orkesterin jäsenet, seuraavaksi konserttimestari ja viimeiseksi kapellimestari. Aplodit kuuluvat asiaan myös kunkin teoksen lopussa kapellimestarin laskettua kätensä. Uusien konserttikävijöiden on helppo seurata vakiokävijöiden esimerkkiä.
Sisäkannen kuva: Antti Sihlman Etukannen kuvassa: Nora Niskanen, klarinetti Etukannen kuva: Jonas Lundqvist
S INF O NIA L AH DEN M U USI K OT To 5.3.2026 klo 18.30 Sibeliustalo KONSERTTOJEN KOLOSSI Hannu Lintu, taiteellinen partneri ja Sibelius-festivaalin taiteellinen johtaja
ALTTOVIULU Kei Ito Yuki Kodama Oleg Larionov Anu Airas Riikka Lounamaa
I VIULU Mikaela Palmu, vuorotteleva konserttimestari Hannaliisa Pitkäpaasi, II konserttimestari
KLARINETTI Eeva Mäenluoma Nora Niskanen Peter Bourne FAGOTTI Eli Holmes Essi Vartio Kjell Häggkvist
Katariina Ruokonen Lasse-Matti Laakso Jaakko Laivuori SELLO Sanna Palas soolosello va Aino-Maija Riutamaa de Mata Ilkka Uurtimo Sauli Zinovjev: Wiegenlied* 11 min Hannu Lintu, kapellimestari Alexander Melnikov, piano
Andrew Ng Päivi Pöyry
Petri Kaskela Arja Kaskela Johanna Latvala
KÄYRÄTORVI Ilkka Puputti (Mia Kari)
Sofia Greus Emil Peltola
Viivi Hakkarainen Totti Hakkarainen II VIULU Aleksi Trygg Sebastian Silén va Anni-Kaisa Tikkala Seppo Linkola Lotta Svartström Krista Jäänsola (Laura Kokko) Liis Marini Rimma Kozlova Eveliina Sipilä Maija Mustonen va
Otto Kenetti Pertti Kuusi Alexis Routley va TRUMPETTI Bogdan Dekhtiaruk Veli-Pekka Kurjenniemi Sami Siikala PASUUNA Kaspar-Oskar Kramp
Antero Manninen Johannes Elfving Fransien Paananen Tommi Wesslund va Sergei Prokofjev: Pianokonsertto nro 2 g-molli op.16 31 min Andantino – Allegretto Scherzo: Vivace Intermezzo: Allegro moderato Finale: Allegro tempestoso
KONTRABASSO Xingyuan Weng Timo Ahtinen Petri Lehto Sampo Lassila Anna Rinta-Rahko Taru Tiusanen va HUILU Outi Viitaniemi Eva Trygg Enna Puhakka OBOE Lasse Junttila Reiko Mori Jukka Hirvikangas
väliaika 20 min
Vesa Lehtinen Pasi Mäkinen TUUBA Harri Lidsle PATARUMMUT Juha Lauronen LYÖMÄSOITTIMET Elmeri Uusikorpi Sergei Prokofjev: Sinfonia nro 1 D-duuri op. 25 ”Klassinen” 15 min Allegro Larghetto Gavotte: Non troppo allegro Finale: Molto vivace Einojuhani Rautavaara: Sinfonia nro 1, vuoden 1988 versio 17 min Andante Allegro
Sinfonia Lahdelle lahjoitetut arvosoittimet Santo Serafin -viulu, omistaja LähiTapiola (Mikaela Palmu) Nicolo Gagliano -viulu, omistaja Satu, Eija ja Tuija Rajamäen soitinsäätiö (Hannaliisa Pitkäpaasi) Nicolo Gagliano -viulu, omistaja Satu, Eija ja Tuija Rajamäen soitinsäätiö (Aleksi Trygg) Thomas Kennedy -sello, omistaja Satu, Eija ja Tuija Rajamäen soitinsäätiö) (Aino-Maija Riutamaa de Mata) Giovanni Battista Guadagnini -kontrabasso, omistajat yksityishenkilöitä (Xingyuan Weng) Kiitämme lahjoittajia soitinten lainaamisesta Sinfonia Lahden käyttöön. Lue käsiohjelma verkossa *Sinfonia Lahden residenssisäveltäjä kaudella 2025/2026
SAULI ZINOVJEV: WIEGENLIED
SERGEI PROKOFJEV: PIANOKONSERTTO NRO 2
Sinfonia Lahden kauden 2025/2026 residenssisäveltäjän Sauli Zinovjevin orkesteriteos Wiegenlied on rauhan, hiljaisuuden ja herkän liikkeen ympä- rille rakentuva teos, jonka nimi viittaa Johannes Brahmsin kehtolauluun. Teos valmistui pandemia-aikana ja se sai ensiesityksensä Oslossa 20. elokuuta 2020 Klaus Mäkelän johdolla. Sävel- lyksen tilasivat Oslon filharmoninen orkesteri, Göteborgin sinfonikot ja Helsingin kaupunginorkesteri. Teos on omistettu Klaus Mäkelälle, Oslon filhar- monikkojen ylikapellimestarille, hänen kautensa alkamisen kunniaksi. Mäkelän mukaan Zinovjevin orkesterinkäsittely ja sointimaailma kantavat kaikuja edelli- sistä vuosisadoista, vaikka ilmaisu onkin nykyaikaista. Wiegenlied rakentaa vähitellen laajene- van, rauhoittavan musiikillisen tilan, joka on lähes meditatiivinen kokonaisuus. Sen tekstuuri on hengittävä ja avara. Levollisen ulkokuoren sisällä on kuiten- kin hienovaraista liikehdintää ja emotio- naalista jännitettä. ”Tavoitteena oli luoda tyydyttävä kaarros hedonistista sointia. Teoksen lopussa codassa, oikeastaan kappaleen loputtua, tulee jakso, jossa orkesterille on jaettu pieniä soittorasioita, joissa soi Brahmsin Wiegenlied-kehtolaulu päällekäin ja lomittain. Hetki on vahvan melankolinen, kun teos katkaistaan ääniin historiasta niin viettomassa muodossa. Se on koko teoksen kantava voima”, Zinovjev kuvailee. Henrika Bäcklund
Ukrainalaissyntyinen Sergei Prokofjev (1891–1953) oli musiikillisesti varhais- kypsä, ja esim. jo yhdeksän ikäisenä hän oli saanut valmiiksi lyhyehkön kolminäy- töksisen oopperan. Prokofjevista kehittyi Pietarin konservatoriossa nopeasti erinomainen pianisti ja hänestä tuli pian etenkin omien teostensa ravakkä tulkitsija, joka esiintyi kaikissa tärkeissä musiikkimetropoleissa ympäri Eurooppaa ja Amerikkaa. Opiskeluaikoina hänen luonteensa kapinalliset ja kärsimättömät puolet korostuivat, ja häntä pidettiin eräänlaisena musiikkipiirien kauhukaka- rana. Aivan nuoresta pitäen Prokofjev oli kirjoittanut paljon musiikkia pianolle, ja vielä ennen kahdettakymmenettä ikävuottaan hän aloitti ensimmäisen pianokonserttonsa työstämisen. Prokofjev sävelsi noin kahden vuo- sikymmenen aikana kaikkiaan viisi pianokonserttoa. Ne ovat luonteiltaan ja rakenteiltaan melko erityyppisiä, ja vuosien mittaan niistä on erottunut suosituimmiksi kolme ensimmäistä. Työ toisen konserton parissa käynnistyi pian ensimmäisen valmistumisen jälkeen. Yksiosaista ensimmäistä konserttoa seurasi nyt massiivinen neliosainen kokonaisuus, joka asetti solistille edel- listä konserttoa selkeästi suuremmat haasteet. Toisen konserton ensiesitys tapahtui Pietarin lähistöllä Pavlovskissa säveltäjän toimiessa solistina. Teoksen vastaanotto oli yleensä kaikkea uutta vierastavan konserttiyleisön keskuu- dessa kielteinen ja tyrmistynyt: musiikki koettiin lähinnä kakofoniana, jolla ei ole
EINOJUHANI RAUTAVAARA: SINFONIA NRO 1
mitään tekemistä oikean säveltaiteen kanssa. Toki jotkut modernistisemmin suuntautuneet kriitikot olivat kuulemas- taan haltioituneita. Pääosin kielteinen kritiikki oli säveltäjälle tuttua jo ensim- mäisen konserton jälkeen. Kantaesityk- sen jälkeen konserton nuottimateriaali tuhoutui vallankumouksen aikana ilmeisesti tulipalossa, ja Prokofjev rekonstruoi teoksen parhaansa mukaan ulkomuistista vuonna 1923. Tämän version ensiesitys koettiin Pariisissa seuraavan vuoden toukokuussa. Konsertto on yleisilmeeltään melko raskas. Sen sävelkieli pohjautuu pitkälti perinteisiin ratkaisuihin ja neliosainen rakenne on selkeä. Hämmennystä on saattanut aiheuttaa aikoinaan musiikin vastakkaiset piirteet: aggressiivisia, motorisia ja riitasointuisia hetkiä tasapai- nottaa monet lyyriset tuokiot. Ensiosan pääteema ja finaalin toinen teema ovat helposti mieleen jääviä, ja ne ovat selvästi yhteydessä venäläisen musiikin syviin virtauksiin. Ensimmäinen osa tunnetaan myös monumentaalisesta ja erityisen vaativasta kadenssistaan. Scherzossa voi kokea ikiliikkujamaista energiaa, intermez- zoa on kuvailtu mm. expressionistis-bar- baariseksi konemusiikiksi. Finaali kokoaa yhteen aikaisempien osien erilaisia tunnelmia. Pianistien vakio-ohjelmistoon kuuluvista konsertoista Prokofjevin toinen on edelleen yksi tekni- sesti haastavimmista. Säveltäjä itse uskoi, että konsertto on ainakin solistin kannalta kiintoisampi kuin muut neljä konserttoa. Sinfonia Lahden ohjelmistossa kon- sertto on nyt seitsemättä kertaa – ensimmäisen kerran se kuultiin Lah- dessa vuoden 1963 tammikuussa. Hannu Kivilä
Einojuhani Rautavaara (1928–2016) lue- taan yhdeksi kansainvälisesti tunnetuim- mista suomalaissäveltäjistä. Rautavaa- ran ura sai vauhtia hänen voitettuaan 1954 amerikkalaisen Thor Johnson Contest –sävellyskilpailun vaskipuhal- timille kirjoittamallaan sävellyksellä A Requiem in our Time. Varsin tuotteliaan sävellystyön lisäksi Rautavaara ehti toi- mia myös mm. Käpylän musiikkiopiston rehtorina, sekä vuodet 1976–90 Sibeli- us-Akatemian sävellyksen professorina. Rautavaaran varsin laaja ja monipuoli- nen tuotanto sisältää mm. useita ooppe- roita, kahdeksan sinfoniaa, sekä tusinan verran konserttoja. Viidennen sinfonian ja Thomas-oopperan myötä Rautavaara löysi 1980-luvun puolivälissä vakaan musiikillisen olotilan sekä lopullisen sävellystyylinsä. Siihen vaikuttivat mm. yksityiselämän tasapaino ja modernis- min hylkääminen. Rautavaaran ensimmäisen sinfonian sävellystyö alkoi joulukuussa 1955 New Yorkissa, ja päättyi hieman kesken- eräisenä seuraavan vuoden elokuussa Tanglewoodissa, New Yorkin ja Bos- tonin välimaastossa. Rautavaara käytti sen jokaisessa neljässä osassa tunnus- motiivina erästä oman ”Three Sonnets of Shakespeare” –teoksensa aihetta. Säveltäjä totesi myöhemmin, että tässä sinfonian ensiversiossa oli paljon pateettisuutta, maailmantuskaa ja iro- niaa, musiikillisena taustavaikuttajanaan selvästi Šostakovitš. Sinfonian ensiesi- tys kuultiin jo vuoden 1957 tammikuussa Helsingissä RSO:n konsertissa Nils-Eric
SERGEI PROKOFJEV: SINFONIA NRO 1
Fougstedtin johdolla. Sen vastaanotto oli melko vaisu – kriitikot odottivat enemmän mm. omaa ilmettä ja roh- keampaa otetta. Rautavaara ei itsekään ollut tyytyväinen, moittien myöhemmin mm. kömpelöä orkesterinkäsittelyään. Rautavaara uusi sinfonian vuonna 1988 varsin perusteellisesti. Hän karsi uudesta versiosta kaksi osaa, ja orkest- roi kaiken uudelleen: hän liitti yhteen alkuperäisversion hidasliikkeisen avaus- osan sekä kolmantena olleen hitaan osan. Scherzo jäi samalla kasiosaisen sinfonian finaaliksi. Tuloksena oli sinfo- nia, jossa on laaja ja painokas avausosa, sekä nopea ja lyhyt finaali. Vuonna 2003 Rautavaara laati sinfoniasta vielä kolmannen version, jolloin kahden osan väliin ilmestyi hänen Die Liebenden -lauluun perustuva hidas osa. Hannu Kivilä
Sergei Prokofjev (1891–1953) oli nuo- ruudessaan – jo ennen Venäjän vallan- kumousta – hankkiutunut ääriradikaalin säveltäjän kyseenalaisen maineeseen. Siloiseen romantiikkaan tottunut pietari- laisyleisö oli suoralta kädeltä tyrmännyt hänen musiikilliset sarkasminsa ja pure- vat riitasointunsa. Lisänimi ”venäläisen musiikin kauhukakara” oli peräisin tältä ajalta. Ensimmäisellä, ”Klassisella” sinfonial- laan Prokofjev pystyi jälleen kerran lyömään kriitikot ällikällä. Koko konsepti oli täysin päinvastainen kuin se, mihin Prokofjevin kohdalla oli totuttu. Syys- kuussa 1917 valmistunut sinfonia oli sävelletty Haydnin ja Mozartin klassisen tyylin moderniksi uudelleentulkinnaksi. Säveltäjä muistelee tunnelmia ennen kantaesitystä: ”Kun klassisesti suuntau- tuneet muusikot ja professorit - mieles- täni teeskennellyn klassiset - kuulevat tämän sinfonian, he varmasti kirkuvat vastalauseeksi tälle uudelle esimerkille Prokofjevin röyhkeydestä: ’Katsokaa, kuinka hän ei anna Mozartin maata hiljaa haudassaan, vaan tökkii häntä likaisilla kourillaan ja saastuttaa puhtaan klassismin kauheilla prokofjeviläisillä dissonansseilla.’ Mutta todelliset ystä- väni näkevät, että sinfonian tyyli vastaa Mozartin klassismia ja antavat sille arvoa. Tavallinen yleisö puolestaan kuu- lee vain iloista ja mutkatonta musiikkia, jolle se tietenkin taputtaa.” Finaalin Prokofjev kirjoitti lähes koko- naan uudelleen. Musiikkitieteilijä Boris Asafjevin mukaan venäläisestä musii-
kista ei löydy todellista iloa. Prokofjev kommentoi: ”Tätä pohtien sävelsin uuden finaalin, niin eloisan ja iloisen, että koko osassa on ainoastaan duu- risointuja, mollikolmisoinnut puuttuvat kokonaan. Alkuperäisestä finaalistani pelastin vain toisen aiheen... tällainen finaali sopii varsin hyvin Mozartin tyy- liin.” Kaikesta näennäisestä klassismista huolimatta sinfoniaa ei ole mahdollista sekoittaa aitoon Mozartiin, eikä se var- masti ollut tarkoituskaan. Klassista teok- sessa on suppea orkesterikokoonpano, lyhyehkö kesto, neliosaisuus, kolmisoin- tupohjaiset harmoniat ja tematiikka sekä tietyt rakenneratkaisut. Aitoa, äkkivää- rää Prokofjevia ovat puolestaan soinnu- tuksen ja tonaliteetin tahallinen kulmik- kuus, ääriosien erittäin nopeat tempot, yleinen pulssin ja rytmiikan korostumi- nen sekä omintakeinen soitinnus. Musiikin historian kannalta Klassinen sinfonia on merkkiteos sikäli, että sen on katsottu olevan yksi maailmansotien välisen ajan valtatyylin, uusklassismin avausteoksista. Modernin klassikon aseman saavuttanut sinfonia kuuluu Prokofjevin suosituimpiin teoksiin. Pekka Miettinen
HANNU LINTU Hannu Lintu s. (1967) on Suomen menestyneimpiä ja tunnetuimpia muu- sikoita: Suomen kansallisoopperan ja Lissabonin Gulbenkianin ylikapellimes- tari sekä Singapore Symphonyn tuleva ylikapellimestari. Yhteiskunnallisena äänenä Lintu puolustaa kulttuuria ja tekee musiikkia tutuksi massoille, kun taas orkesterit tuntevat hänet vaativana harjoittajana, jonka käsissä sointi hiou- tuu ja tulkinnat kypsyvät tehokkaasti. Sinfonia Lahden taiteellisena partnerina hän vastaa kolmesta Sibelius-festi- vaalista sekä Einojuhani Rautavaaran sinfonioiden levytysprojektista.”Illan ohjelmasta ei kannata etsiä punaista lankaa”, Lintu sanoo, ”mutta on kiinnos- tavaa, miten Prokofjevin tyyli muuttui muutamassa vuodessa leikkisästä ensimmäisestä sinfoniasta kohti toisen konserton epätoivoa ja modernismia. Samoin on kiinnostavaa, millaisia ensim- mäisiä sinfonioita merkittävät sinfonikot ovat rakennelleet, ja mitä niistä ja niiden sävellysprosesseista voi päätellä. Jätän tämän kuulijan arvioitavaksi.”
ALEXANDER MELNIKOV Pianistien kiistattomaan parhaimmistoon kuuluva Alexander Melnikov (s. 1973) kypsyi konserttilavoille Moskovan kon- servatoriossa Lev Naumovin johdolla ja Svjatoslav Richterin sparraamana. Palkintoja hän on ansainnut levytyksil- lään: Gramophone Award, ECHO Klas- sik, kaksi Diapason d’Oria; BBC Music Magazine valitsi hänen Šostakovitš-le- vynsä historian 50 parhaan äänitteen joukkoon. Tästä huolimatta Melnikov tunnetaan vaatimattomana, tähtikulttia karttelevana musiikin palvelijana. Jo nuorena Melnikov kiinnostui vanhan musiikin esityskäytännöistä, joita hän kuljettaa nykyromanttisen konsert- tiuransa rinnalla tasavahvasti: hänen kumppaneihinsa kuuluvat niin Akade- mie fü r Alte Musik Berlin kuin Berliinin filharmonikot, niin Musica Aeterna kuin Philadelphian orkesteri. Suomessa Melnikov on esiintynyt kaikkien suur- ten orkestereiden solistina. Tapiola Sinfoniettan taiteellinen partneri hän oli 2014–2019, ja esiintyi myös viime vuoden PianoEspoo-festivaalilla. Tänään hän debytoi Lahdessa. Jaani Länsiö
SINFONIA LAHTI Sinfonia Lahti on perinteet tunteva ja uutta luova lahtelainen, suomalainen ja kansainvälinen orkesteri. Sinfonia Lahden toiminnan ytimessä on laaja ja monipuolinen sinfoniakonsert- tien sarja, jota täydentävät laadukkaat viihdekonsertit. Painokkaassa osassa on Lahden ja sen alueen lapsille ja nuo- rille suunnattu toiminta. Orkesterin koti on Sibeliustalo, jonka ovat listanneet akustiikaltaan yhdeksi maailman par- haista konserttisaleista mm. The Guar- dian, The Wall St. Journal ja Die Welt. Vakituisina kapellimestareinaan orkes- terilla on jo usean vuosikymmenen ajan ollut maailmalla menestyvät suomalaistaiteilijat – Osmo Vänskä, Jukka-Pekka Saraste, Okko Kamu, Dima Slobodeniouk ja viimeisimpänä Dalia Stasevska, jonka nelivuotinen kausi päättyi kevääseen 2025. Syksystä 2025 orkesterin taiteellisena partne- rina ja Sibelius-festivaalin taiteellisena johtajana aloitti kapellimestari Hannu Lintu. Orkesterin päävierailijana toimi 2020–2023 saksalaiskapellimestari Anja Bihlmaier. Sinfonia Lahden laajan tunnettuuden maailmalla ovat luoneet mittava levy- tystoiminta, lukuisat ulkomaanvierailut ja verkkokonsertit. Jo yli 30 vuotta jatkunut levytystyö pääosin ruotsalaisen BIS-levymerkin kanssa on tuottanut lukuisia kansainvälisiä levypalkintoja, kolme platinalevyä ja seitsemän kulta- levyä tuoneet noin sata äänitettä, joita on myyty maailmanlaajuisesti yli 1,2 miljoonaa kappaletta. Erityistä huomiota ovat saaneet Osmo Vänskän johtamat, orkesterin maineelle kansainvälisesti
tunnettuna Sibelius-orkesterina poh- jaa luoneet Sibelius-levytykset mm. viulukonserton ja viidennen sinfonian alkuperäisversioista. Orkesterin kun- niasäveltäjän Kalevi Ahon tuotannolla on niin ikään merkittävä rooli orkesterin levytystuotannossa. Sinfonia Lahti on esiintynyt useilla merkittävillä festivaaleilla ja musiik- kiareenoilla ympäri maailman, mm. BBC Proms -festivaalilla Lontoossa, Valkeat yöt -festivaalilla Pietarissa, Ams- terdamin Concertgebouwssa, Berliinin filharmoniassa, Wienin Musikverei- nissa ja Buenos Airesin Teatro Coló- nissa. Orkesterin konserttivierailut ovat suuntautuneet Japaniin, Kiinaan, Ete- lä-Koreaan, Yhdysvaltoihin, Etelä-Ame- rikkaan sekä useisiin Euroopan maihin. Kotimaassa Sinfonia Lahti on vieraillut vuodesta 2007 säännöllisesti Hämeen- linnan Verkatehtaalla ja on tuttu näky myös muilla suomalaislavoilla. Sinfonia Lahti aloitti säännölliset kon- serttilähetykset internetissä ensimmäi- senä orkesterina maailmassa Clas- siclive.com-sivustolla vuonna 2007, ja keväällä 2021 julkaistiin orkesterin oma SL Classiclive -konserttiapplikaatio. Vuonna 2015 aloitettu Hiilivapaa Sinfo- nia Lahti -hanke toi orkesterille kansain- välisen Classical:NEXT-innovaatiopalkin- non vuonna 2018.
TE R VETUL O A SI N FONI A L A HDEN KON S ERTTII N !
Hiljaisuus nostaa musiikin siivilleen Klassisen musiikin laaja dynamiikka ulottuu hyvin hiljaisista jaksoista vaskien ja lyömäsoitinten pauhuun. Siksi sinfoniakonsertissa musiikille annetaan aina häiriötön mahdollisuus tavoittaa kuulijat eri puolilla salia. Rento keskittyneisyys on omiaan myös usein pitkien musiikillisten kaarien seuraamiseen. Kuvaaminen Kuvien ja lyhyiden videoiden jakaminen sosiaalisessa mediassa on myös orkesterin etu, ja siksi kuvaaminen omaan käyttöön on sallittua aplodien aikana ja ennen ensimmäisen teoksen alkamista. Muuna aikana kuvaaminen on kielletty. Kun jaat videoita tai kuvia voit käyttää tunnistetta #SinfoniaLahti! Aplodit oikeaan aikaan Aplodit ovat osa konsertin vakiintunutta koreografiaa. Lahdessa niillä on tapana toivottaa tervetulleeksi lavalle ensin orkesterin jäsenet, seuraavaksi konserttimestari ja viimeiseksi kapellimestari. Aplodit kuuluvat asiaan myös kunkin teoksen lopussa kapellimestarin laskettua kätensä. Uusien konserttikävijöiden on helppo seurata vakiokävijöiden esimerkkiä.
Sisäkannen kuva: Antti Sihlman Etukannen kuvassa: Nora Niskanen, klarinetti Etukannen kuva: Jonas Lundqvist
S INF O NIA L AH DEN M U USI K OT
Hannu Lintu, taiteellinen partneri ja Sibelius-festivaalin taiteellinen johtaja
ALTTOVIULU Kei Ito Yuki Kodama Oleg Larionov Anu Airas Riikka Lounamaa
I VIULU Mikaela Palmu, vuorotteleva konserttimestari Hannaliisa Pitkäpaasi, II konserttimestari
KLARINETTI Eeva Mäenluoma Nora Niskanen Peter Bourne FAGOTTI Eli Holmes Essi Vartio Kjell Häggkvist
Katariina Ruokonen Lasse-Matti Laakso Jaakko Laivuori SELLO Sanna Palas soolosello va Aino-Maija Riutamaa de Mata Ilkka Uurtimo
Andrew Ng Päivi Pöyry
Petri Kaskela Arja Kaskela Johanna Latvala
KÄYRÄTORVI Ilkka Puputti (Mia Kari)
Sofia Greus Emil Peltola
Viivi Hakkarainen Totti Hakkarainen II VIULU Aleksi Trygg Sebastian Silén va Anni-Kaisa Tikkala Seppo Linkola Lotta Svartström Krista Jäänsola (Laura Kokko) Liis Marini Rimma Kozlova Eveliina Sipilä Maija Mustonen va
Otto Kenetti Pertti Kuusi Alexis Routley va TRUMPETTI Bogdan Dekhtiaruk Veli-Pekka Kurjenniemi Sami Siikala PASUUNA Kaspar-Oskar Kramp
Antero Manninen Johannes Elfving Fransien Paananen Tommi Wesslund va KONTRABASSO Xingyuan Weng Timo Ahtinen Petri Lehto Sampo Lassila Anna Rinta-Rahko Taru Tiusanen va HUILU Outi Viitaniemi Eva Trygg Enna Puhakka OBOE Lasse Junttila Reiko Mori Jukka Hirvikangas
Vesa Lehtinen Pasi Mäkinen TUUBA Harri Lidsle
PATARUMMUT Juha Lauronen LYÖMÄSOITTIMET Elmeri Uusikorpi
Sinfonia Lahdelle lahjoitetut arvosoittimet Santo Serafin -viulu, omistaja LähiTapiola (Mikaela Palmu) Nicolo Gagliano -viulu, omistaja Satu, Eija ja Tuija Rajamäen soitinsäätiö (Hannaliisa Pitkäpaasi) Nicolo Gagliano -viulu, omistaja Satu, Eija ja Tuija Rajamäen soitinsäätiö (Aleksi Trygg) Thomas Kennedy -sello, omistaja Satu, Eija ja Tuija Rajamäen soitinsäätiö) (Aino-Maija Riutamaa de Mata) Giovanni Battista Guadagnini -kontrabasso, omistajat yksityishenkilöitä (Xingyuan Weng) Kiitämme lahjoittajia soitinten lainaamisesta Sinfonia Lahden käyttöön.
Sibeliustalo Ankkurikatu 7, 15140 Lahti sinfonialahti@lahti.fi sinfonialahti.fi
Tilaa uutiskirje & kausiesite
Lippu.fi Sibeliustalo Avoinna ti, ke ja pe klo 11–14 sekä to klo 11–19. Mikäli konserttipäivä on muu
Liput
kuin torstai, konsertin ovimyynti avautuu tuntia ennen konserttia.
SINFONIA LAHTI SIBELIUSTALOSSA Katso koko ohjelma sinfonialahti.fi
Sinfonisesti yhdessä:
Page 1 Page 2 Page 3 Page 4 Page 5 Page 6 Page 7 Page 8 Page 9 Page 10 Page 11 Page 12Made with FlippingBook - Online magazine maker