SERGEI PROKOFJEV: SINFONIA NRO 1
Fougstedtin johdolla. Sen vastaanotto oli melko vaisu – kriitikot odottivat enemmän mm. omaa ilmettä ja roh- keampaa otetta. Rautavaara ei itsekään ollut tyytyväinen, moittien myöhemmin mm. kömpelöä orkesterinkäsittelyään. Rautavaara uusi sinfonian vuonna 1988 varsin perusteellisesti. Hän karsi uudesta versiosta kaksi osaa, ja orkest- roi kaiken uudelleen: hän liitti yhteen alkuperäisversion hidasliikkeisen avaus- osan sekä kolmantena olleen hitaan osan. Scherzo jäi samalla kasiosaisen sinfonian finaaliksi. Tuloksena oli sinfo- nia, jossa on laaja ja painokas avausosa, sekä nopea ja lyhyt finaali. Vuonna 2003 Rautavaara laati sinfoniasta vielä kolmannen version, jolloin kahden osan väliin ilmestyi hänen Die Liebenden -lauluun perustuva hidas osa. Hannu Kivilä
Sergei Prokofjev (1891–1953) oli nuo- ruudessaan – jo ennen Venäjän vallan- kumousta – hankkiutunut ääriradikaalin säveltäjän kyseenalaisen maineeseen. Siloiseen romantiikkaan tottunut pietari- laisyleisö oli suoralta kädeltä tyrmännyt hänen musiikilliset sarkasminsa ja pure- vat riitasointunsa. Lisänimi ”venäläisen musiikin kauhukakara” oli peräisin tältä ajalta. Ensimmäisellä, ”Klassisella” sinfonial- laan Prokofjev pystyi jälleen kerran lyömään kriitikot ällikällä. Koko konsepti oli täysin päinvastainen kuin se, mihin Prokofjevin kohdalla oli totuttu. Syys- kuussa 1917 valmistunut sinfonia oli sävelletty Haydnin ja Mozartin klassisen tyylin moderniksi uudelleentulkinnaksi. Säveltäjä muistelee tunnelmia ennen kantaesitystä: ”Kun klassisesti suuntau- tuneet muusikot ja professorit - mieles- täni teeskennellyn klassiset - kuulevat tämän sinfonian, he varmasti kirkuvat vastalauseeksi tälle uudelle esimerkille Prokofjevin röyhkeydestä: ’Katsokaa, kuinka hän ei anna Mozartin maata hiljaa haudassaan, vaan tökkii häntä likaisilla kourillaan ja saastuttaa puhtaan klassismin kauheilla prokofjeviläisillä dissonansseilla.’ Mutta todelliset ystä- väni näkevät, että sinfonian tyyli vastaa Mozartin klassismia ja antavat sille arvoa. Tavallinen yleisö puolestaan kuu- lee vain iloista ja mutkatonta musiikkia, jolle se tietenkin taputtaa.” Finaalin Prokofjev kirjoitti lähes koko- naan uudelleen. Musiikkitieteilijä Boris Asafjevin mukaan venäläisestä musii-
Made with FlippingBook - Online magazine maker